Sinäkö sen kantaisit
untemme surun painon
väsyneillä vuosillasi
pois kaikkeen, kotiin
päiviemme kirjoituksen
sanat pyhän kulkea
hengen matkaa
ajan hiljaisuuteen
kaipuussa eksyneet
ja rakkaudessa kuolleet
onnen luopuessa
tahdon kasvottomuuteen
minäkö sen antaisin
uskomme uuden äären
katsoneilla silmilläni
luo ihmeen, valon
sokeutemme tähden
yötämme lukevaa
sydäntä joka antaa
vain saadakseen
on verestä mykkä
mitta vailla turvaa
rakkaus korkealle
ja lausumaton rukous
"miksi emme kuole
elä taikka synny
sinne missä kukaan
ei ole kukaan
näkemättä itseämme
joka ei ole meidän
-----------------
sinä olet mahdoton
ja siksi totta"
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti