maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ajattomat

Itkua -

    hehkuvaa

          pettävää

kyynelten takana
lupaukset, eilisen ihmeet
hapuilevat toisiaan
elämää, harhaa

ja päivien alla
ajan siunattu kirous
jättää rakkaamme
kuolevaan aamuun

(kuinka tohdin kirjoittaa
  suljetuin silmin:
  sanat ovat totuuden verho)

kivun askelmia
tyhjillä portailla
pimeän iltaruskon
ajatonta ikävää

mutta tuskan kuulee vain hiljaisuus

Eedenin ruusutarhan
neitsyt horisontti
sen suudelman silmut
missä palavan toivon
ikuiset siivet lepäävät huulilla

siellä valo pukee kaipuun
jokaiseen hetkeen kauneuden

sillä rakkaus
on särjetyn ylistys

"anna minulle elämä
  niin kannan kuoleman
  jalkojesi juureen"


  - minä odotan